Tietopaketti hirvistä - Ravintola Hirvikartano, Himos, Jämsä
15487
page-template-default,page,page-id-15487,page-child,parent-pageid-15967,ajax_fade,page_not_loaded,,vertical_menu_enabled,side_menu_slide_from_right,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-11.2,qode-theme-bridge,wpb-js-composer js-comp-ver-5.2.1,vc_responsive
 

Tietopaketti hirvistä

Hirven sarvet

Hirviuroksen eli sonnin päähän kasvavat joka vuosi uudet sarvet, naaras ja nuoret vasat ovat sarvettomia. Jo ensimmäisenä syksynä uroshirvenvasalle kasvaa sarven tyviosa, eli ihon peittämä ”ruusutappi”, jossa ei vielä ole varsinaista sarvea. Seuraavana keväänä, siis vuoden vanhana, urosvasa saa pienet tappisarvet, jotka putoavat seuraavana talvena. Sarvet kasvavat uudestaan kevään ja kesän aikana – aluksi ne ovat pehmeän, hienokarvaisen ihon peittämät. Loppukesällä sarvien kasvu loppuu, ja sarviin ravint eita kuljettanut pehmeäkarvainen nahka alkaa irtoilla. Hirvisonni hankaa sarviaan puunrunkoja vasten, ja keloo kutiavat nahkanpalat nuoriin kuusiin tai mäntyihin. Kelomispuiden kuoresta sen sarviin tarttuu myös väriaineita, jotka värjäävät sarvet erisävyisen ruskeiksi. Kiima-aikaan syys-lokakuulla uroshirvet mahtailevat sarvillaan ja mittailevat tarvittaessa voimiaan rajuissakin taisteluissa. Sarvet voivat painaa jopa kymmenen kiloa.

Vuosi vuodelta hirvisonnin sarvet kasvavat kokoa, ja suurimmillaan sarvet ovat 8 – 10-vuotiaana, jolloin hirvi on parhaassa iässään. Hirven sarvissa olevien haarojen lukumäärä ei lisäänny säännöllisesti vuosi vuodelta. Piikkien lukumäärästä ei siis voi päätellä hirvisonnin ikää, vaan haarojen lukumäärä riippuu muun muassa ravinnon määrästä ja laadusta. Hirvisonnin vanhetessa myös sen sarvien koko alkaa pienentyä ja piikkien lukumäärä huveta.

Sarvista on kaksi perusmuotoa, lapiosarvet ja hankosarvet. Myös näiden välimuotoja on olemassa. Lapiosarvet ovat leveämmät, kuin hoikkahaaraiset hankosarvet, ja lapiosarvien piikit ovat lyhyemmät. Hankosarvissa ei ole lapiolaajennusta juuri lainkaan, vaan piikit ovat pitempikärkisiä. Suurimmat mitatut lapiosarvet olivat vuonna 1930 Jaalassa ammutulla hirvellä. Sen sarvien piikkien luku oli 13 + 13, sarvien leveys leveimmältä kohdalta 115 cm ja lapion leveys noin 32 cm.

Hirvi on Euroopan hirvieläimistä suurin. Ruumiin pituus voi olla 300 cm, hartiakorkeus 220 cm ja sonnin paino voi olla 250 – 600 kg. Naaraan eli lehmän paino on 240 – 450 kg.

sarvet
vasa

Hirven vasa

Normaali tiineysaika hirvellä on noin kahdeksan kuukautta (235 vrk). Vasominen ajoittuu pääosin toukokuulle. Meidän vasat ovat syntyneet aina äitienpäivän tienoilla.
Hirvi synnyttää normaalisti yhden tai kaksi vasaa, mutta kolmois- ja jopa neloisvasoja on tavattu. Taipumus synnyttää useita vasoja on voimakkaasti perinnöllinen. Vasojen määrään vaikuttaa kuitenkin ensisijaisesti yleensä naaraan ikä ja kunto. Hirvenvasa käyttää emän maitoa aina alkusyksyyn saakka ja vasat seuraavat emäänsä aina seuraavaan kevääseen, jolloin naaras ennen uutta synnytystä ajaa edellisen vuoden vasat pois. Annikki on vasonut aina vain yhden vasan, kun taas tyttärensä Laila vasoi tuplat.
Vasa nousee jaloilleen jo ensimmäisten elintuntiensa aikana. Viikon ikäisenä vasa seuraa emoaan jo vaivattomasti. Emällä onkin kova homma vahtia pikkuistaan ja näyttää siltä, että emä nukkuukin aina toinen silmä kiinni. Emä imettää vasoja nelisen kuukautta. Vasan kehitys on kesällä nopeaa. Elopaino lisääntyy noin kilolla vuorokaudessa. Jo neljän vuorokauden ikäisenä vasta alkavat, emän opastuksella, syömään sekaruokaa. Tarhaoloissa väkirehua ja pajunlehteä maidon lisäksi.

Hirven kesä

Kesälaitumella hirvet oleilevat tavallisesti pikku ryhminä. Lämpimänä päivinä on mukavaa lepäillä viileässä varjossa Kesä kuluu leppoisalla tavalla hiljalleen paikasta toiseen liikkumalla ja välillä moneksi päiväksi paikalleen jääden, syöden, märehtien ja lepäillen. Monenlaista ravintoa on riittävästi, hirvi lihoo ja kerää vararavintorasvaa kudoksiinsa. Hirven elämässä ei kesäaikaan ole selvää vuorokausirytmiä, se liikkuu, syö ja märehtii mihin aikaan tahansa. Kovalla sateella ja helteellä hirvi mieluummin makailee paikallaan ja odottelee parempaa säätä. Hirvien pääravintoa tähän aikaan on paju sekä muut lehtipuiden oksat. Suurta herkkua ovat maitohorsmat.

hirvenkesa
hirventalvi

Hirven talvi

Lokakuun lopulla hirvien kiima-aika on päättynyt, ja eläimet ovat siirymässä talvehtimisalueilleen ja sopeuttavat ruuansulatustaan talviajan ravintoon. Syksyllä hirven pääruokaa ovat mustikka, puolukka ja muut varvut, mutta ne voivat poiketa viljelyksille ja kaurapetoonkin täydentämään ruokavaliotaan. Talven lähetessä ruokavalio muuttuu puisevammaksi koostuen lähinnä koivun, pajun ja männyn oksista. Hirven suosikkeja ovat kuitenkin helposti sulavat pajut, pihlaja, haapa ja kataja. Mäntytaimikoiden runsaus takaa hirville paljon suotuisia elinpiirejä, ja männyn versot ja neulaset muodostavatkin pääosan talviravinnosta. Kuusentaimet kelpaavat hirven ruokalistalle harvemmin, mutta kun hirvikanta on tiheä, tai taimien kasvupaikka rehevä, kuusen oksat ja latvukset maistuvat hirvellekin.

Talveksi hirvet kokoontuvat suotuisille talvehtimisalueille yli kymmenenkin yksilön laumoiksi, ja ne liikkuvat mahdollisimman vähän, vain muutaman neliökilometrin alueella. Suurin osa hirven ajasta kuluu syömiseen. Talvisinkin hirvi tarvitsee ravintoa noin 20 kg vuorokaudessa. Puustolle, ja varsinkin taimikoille aiheutuvat tuhot voivat olla suuret, sillä hirvillä on tapana katkaista puun latvaosa, jotta ne yltäisivät puun meheviin latvaosiin. Puun katkaiseminen on hirvelle helppoa; se kävelee tai hyppää taimen yli ja katkaisee rungon omalla painollaan. Latvan katkeaminen aiheuttaa puuhun mutkan ja altistaa sen sienitaudeille, ja alentaa näin puun arvoa.