Poro on olennainen osa Lapin luontoa, yksi pohjoisen tunnusmerkeistä. Se on peuran puolikesy muoto, jonka ihminen on ottanut kotieläimekseen. Porot vaihtavat oleskelualueitaan vuodenaikojen mukaan laiduntaen keväällä ja kesällä mielellään suomailla, syksyllä kuusikoissa. Kesällä poro syö pensaiden lehtiä, ruohoa ja heiniä. Talvisin mäntykankaiden jäkälä on poroille elintärkeää.
Poro on sopeutunut hyvin ankaran pohjoisen olosuhteisiin. Se kestää kesän jopa yli kolmenkymmenen plusasteen lämpötilan ja talven neljänkymmenen asteen pakkasen.
Poron turkki on hyvin lämmöneristävä, joten talvella poron ongelmana ei ole niinkään kylmyys, kuin paksu lumipeite. Asuinseudut Skandinavia, Huippuvuoret, Venäjä, Alaska, Kanada ja Grönlanti. Poroja on siirretty myös Islantiin.
Suomen poronhoitoalue käsittää lähes koko Lapin läänin ja osan Oulun läänistä.
Poronhoitoalueen maapinta-ala on runsaat 36 prosenttia koko Suomen maapinta- alasta.
Ihmiselle poro on hyödyllinen eläin monella tavalla. Poro oli oivallinen kulkuneuvo ja siitä saa monenlaista käsityömateriaalia nahasta, sarvesta ja luusta. Poro on nykyisinkin myös tärkeä ravinnonlähde ja tulonlähde monille porotaloutta harjoittaville. Poronlihaa tulee markkinoille vuosittain noin 2 miljoonaa kiloa.
Hirvikartanolla on kaksi poroneitiä jotka ovat syntyneet kesäkuussa 2014, Ähtärin eläinpuistossa. He ovat puolisisarukset. Malla ja Saana asustavat samassa tarhassa Täpläkauriiden kanssa ja rinnakkaiselo sujuu rauhallisesti.