Täpläkauriit
Täpläkauris on ollut suosittu tarhojen ja puistojen ”koristehirvi”. Kivikaudella täpläkaurista metsästettiin vielä Keski-Euroopassa, mutta se lienee kuollut maanosastamme sukupuuttoon jo esihistoriallisella ajalla. Holoseenikauden alkaessa, viimeisen jääkauden päättyessä 11 550 vuotta sitten, täpläkauriita asui Välimeren seuduilla, Pohjois-Afrikassa ja Turkissa. Sieltä sen leviäminen alkoi ihmisen myötävaikutuksella ja roomalaiset kuljettivat niitä Brittein saarille asti.
Keskiajalla täpläkauriita alettiin istuttaa linnojen ja kartanoiden puistoihin koristeiksi ja metsästettäväksi. Suomeen täpläkauris tuli 1930-luvulla, silloinhan sen nimi oli kuusipeura. Istutuksen tarkoituksena oli lisätä metsästettävien hirvieläinlajien määrää.
Täpläkauriissa näkyy monia piirteitä, jotka osoittavat ihmisen jo kauan vaikuttaneen eläimen ominaisuuksiin. Eläimen koko, sarvien ominaisuudet ja ennen muuta väritys vaihtelevat kaurisesiintymästä toiseen. Myös käyttäytymisessä voi olla kesytyksen mukanaan tuomaa ainesta.
Ominaisuuksia
Täpläkauris noudattaa monessa suhteessa hirvieläinten kultaista keskitietä. Pituus täpläkauriilla on 130 – 160 cm, hännän pituus 16 – 25 cm. Täpläkauriin korkeus on 70 – 90 cm ja paino 30 – 100 kg, pukki on kahden naaraan kokoinen.
Täpläkauriin karvapeite on useimmiten kesällä punaruskea, valkotäpläinen, talvella yksivärisemmän harmaanruskea – väreissä esiintyy muuntelua mustasta valkoisiin albiinoihin.
Ravinto
Täpläkauriin ruoansulatuselimistö on sopeutunut avoimiin oloihin. Se on heinäkasvien sulatuslaitos, joka sietää myös helpommin sulavia lehdeksiä ja ruohoja.
Lisääntyminen
Kiima-aika, joka täpläkauriilla jakautuu syyskuun ja tammikuun väliin, on poikkeuksellisen pitkä ja sen vilkkain ajankohta vaihtelee eri kauriskannoissa. Vahvimmat urokset keräävät ympärilleen lauman lähes pariutumisvalmiita naaraita. Haaremia puolustetaan kilpakosijoilta ja samalla uros tarkkailee naaraiden pariutumisvalmiutta. Tämä järjestelmä on hirvieläimillä hyvin yleinen. Täpläkaurisuros kaiuttelee kiima-aikana komeita, käheän kaikuvia röhkäisyjä. Tämä ääntely pitää oman lauman koossa ja kilpailijat loitolla.
Kantoaika on noin 230 vuorokautta ja vasoja syntyy yleensä yksi, joskus kaksi. Emo vetäytyy pari viikkoa ennen synnytystä toukokuussa omiin oloihinsa ja hoitaa aluksi jälkeläistä hieman erillään laumasta, mutta tuo sen pian muiden emo-vasaparien ja etenkin edellisvuotisten naarasvasojensa seuraan.
Hirvikartanolla aikuisia kauriita on kolme. He ovat saapuneet meille joulukuussa 2013. Lisäksi meillä on kesällä 2014 syntyneet kaksi vasaa.
